Globalisaation vaikutukset aiemmin arvioitua monimuotoisemmat - Euroopan kilpailukykypolitiikassa paljon tehtävää
Globalisaatio luo painetta tuotannon ja työllisyyden maailmanlaajuiseen uudelleen jakautumiseen paljon aiemmin arveltua hienosyisemmin. Aiemmin kehittyvien matalapalkkaisten maiden kilpailun on ajateltu kohdistuvan ensi sijassa joihinkin teollisuuden aloihin ja lähinnä matalapalkkaiseen työvoimaan.
Uuden tutkimuksen valossa kilpailu voi kohdistua kaikkien koulutustasojen töihin. Lisäksi kilpailutilanteen muutokset voivat olla luonteeltaan hyvin äkkinäisiä ja siten vaikeasti ennakoitavissa. Tämä korostaa talouden ja erityisesti työmarkkinoiden ja koulutusjärjestelmän sopeutumiskyvyn merkitystä. Hyvän sopeutumis- ja muutoskyvyn vallitessa globalisaatio on Euroopan kannalta voittopuolisesti myönteinen asia.
Muun muassa näihin johtopäätöksiin päätyy professori Richard Baldwin artikkelissaan, joka sisältyy talousneuvoston sihteeristön keskiviikkona 20. syyskuuta 2006 julkistamaan Euroopan ja Suomen globalisaatiohaasteita koskevan selvityksen ensimmäiseen osaan.
Selvityksen ensimmäinen osa sisältää Baldwinin artikkelin lisäksi 11 muuta tunnettujen eurooppalaisten asiantuntijoiden laatimaa kirjoitusta. Kaksi kirjoituksista on Baldwinin analyysiä täydentäviä kommenttikirjoituksia. Loput yhdeksän käsittelevät Euroopan kilpailukykyä ja rakennepolitiikkaa, sisämarkkinoiden kehittämistarpeita, innovaatiopolitiikkaa laajassa mielessä sekä Euroopan talouspolitiikan järjestelmää ja globalisaation hallintaa.
Kirjoituksissa tulee vahvasti esille Euroopan kilpailukykypolitiikan kehittämisen tarve useilla politiikan osa-alueilla. Globaalin kilpailun asettamat uudet haasteet yhdessä mm. väestön ikääntymisen kanssa korostavat tarvetta parantaa innovaatiotoimintaa, koulutusta, työmarkkinoiden, hyödykemarkkinoiden ja riskirahoitusmarkkinoiden toimintaa.
Osa kirjoituksen suosituksista on tuttuja aiemmista yhteyksistä. Esimerkiksi lisäpanostukset koulutukseen ja ainakin joissain maissa tutkimus- ja kehittämistoimintaan saavat jälleen tukea. Analyysit toisaalta kuitenkin varoittavat liiasta kaavamaisuudesta. Koulutustason nosto sinänsä esimerkiksi yliopistotutkintojen suorittaneiden osuutta lisäämällä ei ole välttämättä viisasta. Sitä ei myöskään ole sellainen ”tietoyhteiskuntapainotus”, joka pyrkii yksioikoisesti lisäämään esimerkiksi tietotekniikan ammattilaisten koulutusta.
Useassa artikkelissa kiinnitetään huomiota Euroopan maiden hyvin erilaiseen menestymiseen työllisyydessä ja tuottavuuden kohentamisessa. Pohjoismaat kuuluvat monelta osin hyvin menestyneiden joukkoon. Muun muassa tämän maiden välisen erilaisuuden perusteella useat asiantuntijat korostavat kansallisen politiikan ratkaisevaa merkitystä ja maiden tarvetta oppia muiden maiden kokemuksista. Euroopan talouksien menestys riippuu viime kädessä maiden kyvystä toteuttaa kasvua ja työllisyyttä tukevia uudistuksia.
Kuitenkin myös Unionin tasolla on paljon tehtävää. Innovaatiopolitiikassa tarvitaan uusia rohkeita avauksia. Yksi tärkeä kenttä tältä osin on uusien eurooppalaisten yritysten ja valtioiden yhteistoimintaan perustuvat teknologian kehittämishankkeet. Euroopan olisi myös vihdoin saatava hajanainen patenttijärjestelmänsä kuntoon. Myös Euroopan laajuisten palvelumarkkinoiden ja ns. verkostotoimialojen kehittäminen luo paljon mahdollisuuksia, jotka odottavat hyödyntämistään.
Euroopan on myös kannettava vastuunsa globaalien instituutioiden, kuten kansainvälisen valuuttarahaston, maailmanpankin ja WTO:n kehittämisestä. Euroopalla on näissä instituutioissa periaatteessa paljon valtaa, mutta se ei ole kovin halukas sitä käyttämään.
Nyt julkaistut artikkelit muodostavat pohjan talousneuvoston sihteeristön koko syksyn jatkuvalle globalisaatioanalyysille. Kaksi teemaan liittyvää seminaaria järjestetään 4. lokakuuta. Suomen taloutta koskeva analyysi ja Suomen politiikkastrategiaa koskevat johtopäätökset valmistuvat joulukuussa. Samalla julkaistaan nyt englanninkielisinä valmistuneet artikkelit myös suomeksi.
Kirjoitukset palvelevat myös yleisempää keskustelua Euroopan kilpailukykypolitiikasta Suomen puheenjohtajuuskaudella, erityisesti ennen Lahdessa 20. lokakuuta pidettävää epävirallista huippukokousta. Kokouksen pääteema on innovaatiopolitiikka.
Lisätietoja: alivaltiosihteeri Vesa Vihriälä, p. (09) 1602 2171 ja 040 550 6351 sekä projektipäällikkö Maarit Lindström p. (09) 1602 2134, valtioneuvoston kanslia